VerifyOnComputer

WaitingForVerification PressToOpenBankId
Back

EnterPersonalIdentityNumber

VerifyOnMobile

WaitingForVerification
Back

 

Kun yölläkin piti nousta rakentamaan – ikanolaisten rakkaimmat joululahjamuistot


Muistat varmaan, miten tuntikausien odottelun jälkeen jouluna sai viimein luvan tarttua kuusen alla kimaltaviin kääreisiin ja paljastaa niiden alta löytyvät salaisuudet. Olit jo käynyt salaa helistelemässä paketteja. Vuosien saatossa joukossa oli varmasti ainakin yksi, joka paperikerrosten alta kuoriuduttaan sai sinut pakahtumaan. Siinä oli jotain erityistä, lahja on ehkä vielä tallessakin. Ikanolaiset innostuivat muistelemaan rakkaimpia joululahjojaan, ja useimmat herkistyivät palaamaan lapsuuden jouluihin – mutta ikimuistoisia lahjoja on saatu myöhemminkin.

Opiskelijavanhempien suursatsaus ja Lego-fanin unelma

Ensimmäiset omat laskettelusukset. Sini Mattila muistaa, että hän oli kauan toivonut sellaisia salaa, mutta vanhemmat olivat vielä opiskelijoita, eikä ylimääräistä rahaa ollut. Lapsikin ymmärsi, että sukset ovat kallis juttu.

“Tiedostin, miten paljosta vanhempani olivat joutuneet luopumaan ilahduttaakseen esikoistaan. Miten rakastavat vanhemmat!” Sini muistelee.

Legot ovat joulujen kestosuosikki sukupolvesta toiseen. Valmis tuotos on komea, mutta yleensä vielä kivempaa on itse rakentaminen. Niin oli myös Joel Liskille, jonka saama Ritarin Linna oli niin kutkuttava, että jouluyönä piti maata sängyssä odottamassa muiden nukkumaan menoa ja sitten nousta salaa rakentamaan lisää.

“Linnassa oli sotilaita, ritari, rosvo, velho, lohikäärme, salaovi ja tuliansa...mahdollisuudet olivat rajattomat! Linna purettiin monta kertaa, jotta sen sai rakentaa uudestaan. Rakastin lapsena legoja ja pidän niistä edelleen kovasti. Omien lasten kanssa kiva rakentaa ja seurata, mihin jokainen uniikki kerta päätyy. Rakentelu kehittää motoriikkaa, matemaattista hahmotuskykyä ja mielikuvitusta.”

Parhaat lahjat kestävät paitsi muistoissa, myös käytössä

Toiset lahjat kulkevat mukana läpi elämän. Sellaisen sai Marika Seeste 10-vuotiaana. Eikä lahja ole jäänyt varastojen tai laatikoiden uumeniin, vaan on yhä käytössä:

“Sain sähköurut, ja niistä on ollut vuosien varrella paljon iloa elämän eri vaiheissa. Vaikka urut ovat jo yli 35 vuotta vanhat, ne ovat täysin toimivat ja hyvässä kunnossa.”

Tallessa on myös Sofia Paltschikin pikkutyttönä saama nukensänky. Sen oli rakentanut Sofian isoisä.

“Vuosin varrella monet nuket ja pehmoeläimet ovat nukkuneet siinä. Nukensänky on ihana muisto edesmenneestä isoisästäni.”

Viimeinen lapsuusmuisto vie 1990-luvun alkuun. Vielä alakoululainen Satu Viille sai Seven Seas –nimisen lautapelin. Pelissä ollaan rahtilaivan kapteeneja ja myydään rahtia ympäri maailmaa. Satu sai pelin vanhemmiltaan, mutta arvelee, että 14- ja 17-vuotiailla isoveljillä oli näppinsä pelissä:

"En olisi oppinut pelaamaan peliä ilman veljieni apua. Mutta kun pelin salat aukesivat, sitä tuli pelattua todella paljon sekä veljieni että parhaan kaverini kanssa. Peli on edelleen huippukunnossa, kaikki osat ovat tallella. Viimeksi pelasin sitä kesällä mökillä, ja meillä oli yhtä hauskaa kuin aina ennenkin.”

Kekseliäs teini yllätti äidin

Rakkaita joululahjoja voi onneksi saada myös aikuisena! Kun oma lapsi muistaa erityisellä tavalla vanhempiaan, se herkistää. Miia Heliö sai 14-vuotiaalta tyttäreltään lasipurkin, jonka sisältö oli arvokas apu ja ilon tuoja tiukoissa tilanteissa:

“Purkki oli täynnä lappuja, joissa luki mitä ihanimpia asioita, kuten ‘Olet maailman hauskin äiti’, ‘Äidissä parasta on nauru’, ‘Rakastan sinua äiti’, ‘Muista syödä, äiti’. Saimme purkistavuosiksi eteenpäin hyviä nauruja. Joka kerta, kun olin hermostumassa jostakin asiasta, tyttäreni käski ottamaan lapun purkista. Otin lapun ja luin jotain ihanaa, mistä päästiin rakentavalle keskustelu-uralle ja halattiin. Paras lahja ikinä!”

Tarinamme viimeinen luku ei paljasta, onko kyse lapsen vai aikuisen muistosta. Se voi olla nuorena saatu merkkituote, joka on kehittynyt vintage-aarteeksi, tai äidin huomionosoitus aikuiselle tyttärelleen:

“Sain äidiltäni Marimekko-kuosisen meikkipussin. Se kulkee päivittäin mukanani”, Mari Sandgren kertoo.

Ikimuistoisissa lahjoissa tärkein ei ole tavara vaan sen takana olevat kaunnit ajatukset ja huomion osoitukset. Toivomme, että tänäkin jouluna mahdollisimman monella, varsinkin lapsilla, on mahdollisuus kokea joulu, joista muodostuu rakkaita muistoja niin lahjoista kuin yhdessäolosta ja välittämisestä.

P.S. Viime joulun juttumme Ikanon kokkien parhaista jouluruoista sai huippusuosion, ota talteen esim. Sinin glögijuustokakun resepti!