Kivaksi työkaveriksi tullaan yhdessä oppien ja itsensä tuntien

Kukapa ei haluaisi kivoja työkavereita ja olla itsekin sellainen? Luottamuksellisessa ja innostavassa ilmapiirissä työnteko maistuu ja tulosta syntyy. Paljon puhutaan esihenkilöiden ja johtajien roolista työyhteisön hyvinvoinnin rakentamisessa. Jokainen kuitenkin kantaa itse vastuun käytöksestään. Katse kannattaakin suunnata omiin tapoihin.

Terhi Vesterinen (KTM, Certified Business Coach Master®) ja Marianne Hemminki (KM, FM, Certified Business Coach Master®) ovat pitkän linjan yrittäjiä sekä kokeneita johtamisen valmentajia ja työyhteisöjen kehittäjiä. Omien yritystensä rinnalla Terhi ja Marianne ovat kehittäneet yhteisen esihenkilöille, tiiminvetäjille ja johtajille tarkoitetun Taitava Liideri™ -palvelun. Tavoitteena heillä on kehittää työyhteisöjen sosiaalista hyvinvointia.

Keskustelimme Vesterisen ja Hemmingin kanssa työtoveruudesta ja esihenkilöiden kohtaamista vaikeista tilanteista. Syntyi kaksiosainen minisarja, jonka ensimmäisessä artikkelissa saamme heiltä eväitä siihen, miten jokainen voi opetella hyvään työtoveruuteen kuuluvia taitoja.

Kuuntele ja kysy, pidä huolta itsestäsi

Työkakaveruus tai nykytermein työyhteisötaidot eivät ole rakettitiedettä, vaan kyse on hyvistä käytöstavoista, joita opimme jo lapsena. Hyvät työyhteisötaidot perustuvat vastavuoroiselle, toisia arvostavalle vuorovaikutukselle. Yhteisön dynamiikka syntyy kilpailun sijasta yhdessä tekemisestä. Asioita viedään eteenpäin ja ongelmia pähkäillään yhteisvastuullisesti.

– Kun yhteistyön pohjalla on luottamus ja tekemisen ilo sekä eri mielipiteet salliva arvostus, ihmissuhteet työyhteisössä kehittyvät ja syntyy sosiaalista hyvinvointia, Terhi Vesterinen sanoo.

Marianne Hemminkitähdentää itsetuntemuksen merkitystä. On helpompaa toimia toisten kanssa, kun ymmärtää itselle ominaisia tapoja. Myös omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on työyhteisöstä huolehtimista: hyvin nukkuneina olemme parempia työkavereita.

Johtamis- ja työyhteisötaitojen yhteydessä puhutaan usein valmentavasta ja dialogisesta otteesta. Käytännössä se tarkoittaa kykyä ja halua kuunnella ja kysellä.

– Ollaan hyväntahtoisesti uteliaita toisen ajatuksista silloinkin, kun ne poikkeavat omista sen sijaan, että heti tyrmätään. Tällöin vastavuoroisuus toteutuu, Hemminki selittää.

Vuorovaikutustaidot ovat kovaa valuuttaa, jota voi hankkia

Vuorovaikutustaitoja pidetään joskus itsestäänselvinä tai ajatellaan, että minä nyt vain olen tällainen. Vuorovaikutusta voi harjoitella ja oppia. Terhi Vesterinen kannustaa esihenkilötä tarjoamaan tiimilleen työyhteisötaitojen valmennuksia yhtä lailla kuin ammatillista koulutusta:

– Vuorovaikutustaidot ovat työelämän supertaitoja! Ne ovat nk. metataitoja, joita tarvitaan entistä enemmän. Sillä, minkälainen työyhteisö uutta työntekijää odottaa, on iso merkitys myös työmarkkinoilla.

Marianne Hemminki muistuttaa, että hyvät työyhteisötaidot ovat osaamista, joka ei vanhene. Ne pysyvät silloinkin, kun maailma muuttuu. Se, että on halukas kuuntelemaan toisia ja pohtimaan asioita yhdessä, tukee myös oppimisen ja ongelmanratkaisun taitoja, joita työelämässä tarvitaan.

Pienet muutokset omissa tavoissa vievät pitkälle

Miten kuuntelemisen ja kyselemisen periaatteita voi käytännössä toteuttaa? Hemminki neuvoo kiinnittämään huomiota omaan puhetapaan arkisissa tilanteissa.

– Kun kysyt mitä, miten tai millainen, annat toisen aidosti kertoa omia näkemyksiään. Kysymykset kuten “Olisiko viisainta tehdä näin?” tai “Onkohan tässä jokin ongelma?” ohjailevat ja sisältävät kysyjän oman näkemyksen.

Sama ohje pätee myö palautteen antamiseen. Jos tekee mieli laukoa, että projekti ei mennyt hyvin, kannattaa nielaista ja kysyä mieluummin, miten projekti toisen mielestä meni.

– Jo näin pienillä tavoilla rakennetaan siltoja ihmisten välille, Vesterinen kertoo.

Hemminki vinkkaa viljelemään ns. toivekieltä eli asioiden ilmaisemista omien havaintojen ja toiveiden kautta. Sen sijaan, että huomauttaa kollegalle tämän olevan aina myöhässä, kertoo, että itse toivoo palaverien alkavan sovittuna aikana. Näin asia tulee ilmaistua suoraan ja samalla toista arvostavasti.

Ristiriidat, jotka palautteen antamisesta syntyvät, johtuvat usein vääristä tulkinnoista. Vesterinen kehottaa välttämään tulkintojen tekemistä ja erottamaan ne havainnoista ja toiveista. Kannattaa pysähtyä miettimään, onko ajatus totta vai oma tulkinta asiasta.

Muistisäännöksi Terhi Vesterinen ja Marianne Hemminki antavat kaksi k:ta eli kysyminen ja kuuntelu. Kysyminen on aktiivista kuuntelua. Ristiriitatilanteissa on apua siitä, että esitetään kysymyksiä sen sijaan, että tehdään olettamuksia. Ollaan läsnä, kun toisella on sanottavaa, maltetaan olla hiljaa. Näin osoitetaan arvostusta toista kohtaan. Annetaan toiselle mahdollisuus tulla kuulluksi.