Taloudesta on puhuttava myös yrittäjien äänellä

Suomalaisessa yhteiskunnassa keskustelua rahasta ja taloudesta käy tuttu joukko asiantuntijoita. Professorit, etujärjestöpomot, pörssiyhtiöiden johtajat, analyytikot ja media nostavat esiin aiheet, joista puhutaan – ja pitävät yllä väittelyä niistä. Vaalivuosina mukaan mahtuu tutkijoita ja poliitikkojakin. Siinä tohinassa pienten ja keskisuurten yritysten näkökulmia ei tunnu ymmärtävän kukaan.

Miksi yrittäjiä pitäisi kuunnella tarkemmin? Mielestäni painavia syitä on useita.

Alle 250 työntekijän yritykset työllistävät kaksi kolmasosaa Suomen työssäkäyvästä väestöstä. Nämä yritykset muodostavat alihankintaekosysteemin, joka palvelee teollisuutta, kauppaa ja suuria palveluyrityksiä sekä julkista sektoria. Ulkoistusroolinsa takia tämä joukko yrityksiä on jopa läpinäkyvämpi talouden lämpömittari kuin pörssin ehdoilla operoivat jättiläiset.

Heidän kykynsä työllistää on tärkeää myös aluekehityksen takia, sillä kaikilla paikkakunnilla ei ole suuria virastoja, pääkonttoreita tai kaupan keskittymiä tarjoamassa mahdollisuuksia.

Joitakin merkkejä uudesta ajattelusta löytyy. Suomen Yrittäjät osoitti pandemiavuosina olevansa tehokas viestinnässään. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on vastikään käynnistänyt Mittelstand-ohjelmansa ja huomioi siinä kaikki yritykset, jotka työllistävät yli 50 henkilöä. Mutta lisää keskustelua kaivataan nimenomaan niistä piirteitä, joista muilla olisi oppimista.

Ilman riskiä ei ole kasvua muuten kuin tuurilla

Yrittäjille riski on mahdollisuus. He arvioivat sitä joka kerta investoidessaan kasvuun ja tuotantoon. Tämä ajattelu saisi tulla tutummaksi suomalaisille nimenomaan mahdollisuuksien näkökulmasta. Ilman riskiä ei ole kasvua muuten kuin tuurilla. Menestyäkseen yrittäjä tarvitsee aina onnea, mutta riskin hän kantaa yksin.

Pienet ja keskisuuret yritykset toisivat talouskeskusteluun myös lisää arkitodellisuutta. Näiden yritysten omistajat ymmärtävät paitsi työllistämisen kipukohdat, myös kaikki ne paineet, jotka liittyvät digitalisoinnin investointeihin, työvoiman saatavuuteen tai vientitoiminnan aloittamiseen. Yrittäjillä on hiljaista tietoa, jonka laajempaa hyödyntämistä pitää rohkaista.

He ovat myös tottuneet laittamaan persoonansa peliin, raivaamaan tietä eteenpäin silloinkin, kun muut epäröivät. Jos he ovat huonoja jossakin, niin periksi antamisessa.

Eniten voimme oppia sitoutumisesta ja sisäisestä energiasta

Perinteisesti meillä on samat patenttilääkkeet kaikkiin talouden haasteisiin – perustetaan virkamiestyöryhmä, jaetaan tukia veronmaksajien pussista tai irrotetaan budjetista rahaa, jolle etsitään epätoivoisesti ideoita. Nämä ovat tehottomia ja hitaita keinoja luoda menestystä. Tarvitsemme moniäänisempää talouskeskustelua täydentämään vakiokasvojen mielipiteitä.

Kohtaan työssäni päivittäin näitä yrityksiä. Riippumatta siitä, onko yrityksellä ikää yhtä paljon kuin Suomella vai onko se ammattilaisen äsken perustama uusi toimija, takana on aina kiinnostava tarina ja persoona, firman kasvot.

Tätä päättäväisyyttä meidän on tunnettava paremmin. Eläviä tarinoita ihmisistä, jotka perustivat yrityksiä, koska halusivat toteuttaa osaamistaan. Periaatteista, jotka juontavat juurensa sukupolvien taakse, ja jotka uusiutuvat ajan vaatimusten mukaan. Talouskeskustelussa pitäisi puhua enemmän sitoutumisesta ja sisäisestä energiasta kuin pelkästä rahasta.

Miia Heliö