Politiikan horjuessa vastuullisuus on ja pysyy yritysten agendalla

FitComm Oy:n perustaja Riikka Rantakari on konsultoinut ja kouluttanut suomalaisia ja kansainvälisiä yrityksiä vastuullisuuden ja kestävän kehityksen kysymyksissä 25 vuotta. Hän pitää syntynyttä hämmennystä ymmärrettävänä ja harmillisena ja samalla toteaa, että vastuullisuus ei ole edelleenkään poistumassa yritysten strategioista.

Taustalla on EU:n Vihreän kehityksen ohjelma (Green Deal), jolla edellinen komissio tavoitteli Euroopasta ensimmäistä hiilineutraalia maanosaa ja pyrki tukemaan oikeudenmukaista siirtymää. Nykyiset EU-päättäjät tukevat tavoitteita isossa kuvassa, mutta ovat halunneet keventää yritysten hallinnollista taakkaa. EU:n ja lainsäätäjien saamaa kritiikkiä Rantakari pitää suurelta osin perusteltuna:

– Soutaminen ja huopaaminen ei toimi kenenkään eduksi. Tavoitteet ovat olleet hyviä ja tarpeellisia, mutta toteutus on ollut sekavaa.

Sääntelyn ristivedossa – mihin ollaan menossa?

Jatkossa osa sääntelystä koskee vain suuria yrityksiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pk-yritykset voisivat vetäytyä vastuullisuustyöstä.

– Kestävyysraportointidirektiivi CSRD ja yritysvastuudirektiivi koskevat suoraan vain suuria yrityksiä, mutta ne suodattuvat väistämättä arvoketjuihin. Suuryritysten tehtävä puolestaan on pitää pk-yritykset tietoisina odotuksista ja tarjota tukea, ei vain vaatimuksia. Lisäksi tulossa on todella paljon uusia säädöksiä, joten yritysten on oltava hereillä, Rantakari painottaa.

Pakkotyöasetus, ekosuunnitteluasetus, digitaalinen tuotepassi, metsäkatoasetus ja palkka-avoimuusdirektiivi – siinä muutamia esimerkkejä lähiaikoina toimeenpantavista uusista velvoitteista. Sääntelyllä on tärkeä rooli pelisääntöjen asettamisessa:

– Yritysten toiminnalla on merkittävä vaikutus ympäristöön, ihmisiin ja yhteiskuntiin. Sääntelyn tarkoitus on nostaa aidan korkeutta, sillä aina joku menee siitä, missä aita on matalin, Rantakari selittää.

Raportointi on työkalu ja lähtölaukaus kehittämiselle

Epäselvä tilanne on herättänyt myös epäilyksiä, onko strategiselle vastuullisuustyölle enää tilausta. Rantakari muistuttaa, että raportoinnin ja vastuullisuustyön välille ei pidä vetää yhtäläisyysmerkkiä.

– Raportointi ei ole itseisarvo vaan väline. Se on ollut monelle yritykselle vastuullisuuden kehittämisen lähtölaukaus, jonka jälkeen on lähtenyt kivi vyörymään kohti laajempaa liiketoiminnan kehittämistä. Kun yritys alkaa ymmärtää vaikutuksiaan ja jäsentää toimintaansa, herää tarve tehdä paremmin ja kestävämmin, Rantakari kuvaa.

Moni pk-yritys kokee vastuullisuuden abstraktiksi ja raskaalta tuntuvaksi kokonaisuudeksi. Rantakarin neuvo on selkeä:

– Aloittakaa katsomalla omaa arkea ja ympäristöä. Missä on suurimmat vaikutukset ja riskit? Käytetäänkö pohjavettä tai niukkoja raaka-aineita, syntyykö päästöjä lähiympäristöön, ostetaanko materiaaleja kaukaa epäselvistä oloista, onko työntekijöillä turvalliset ja hyvät työolosuhteet, tiedättekö, missä ja miten tuotteet on tuotettu? Aina kaikkea tietoa ei ole saatavilla ja silloin on tyydyttävä tekemään se, minkä pystyy. Jokaisella teolla on väliä.

Samalla on tärkeää muistaa myös positiiviset vaikutukset ja uudet mahdollisuudet:

– Kuinka paljon tarjoatte työtä paikallisesti? Tuetteko nuorten oppimista ja työllistymistä oppilaitosyhteistyöllä? Pystyttekö tuotantoprosessia muuttamalla säästämään energiaa ja vähentämään päästöjä? Millaisia liiketoimintamahdollisuuksia vastuullisuus voi tuoda? Onko teillä innovaatioita, joilla voidaan tukea yhteiskunnan siirtymistä kohti kestävämpää huomista? Rantakari luettelee.

Usein käy niin, että kun asioita lähtee tarkastelemaan, huomaa, että paljon on jo tehty eikä kaikkea tarvitse aloittaa alusta.

Globaalit kriisit eivät pysähdy valtioiden rajoille

Geopoliittiset kriisit ja turvallisuuskysymykset ovat vieneet ilmatilaa vastuullisuuskeskustelulta, vaikka ne nivoutuvat vahvasti yhteen vastuullisuuden kanssa. Rantakari nostaa esimerkiksi ilmastopakolaisuuden, joka lisääntyy, kun yhä useamman ihmisen asuinseudut muuttuvat elinkelvottomiksi. Globaalit kriisit tuntuvat kaukaisilta, mutta koskettavat meitä monin tavoin:

– Vesipulaa pidetään yhtenä suurimmista uhista ihmisten hyvinvoinnille ja ruokaturvalle. Arvioiden mukaan kaksi kolmannesta maailman väestöstä kärsii veden niukkuudesta vuoteen 2050 mennessä. Vesikriisi näkyy esimerkiksi Etelä-Euroopan vihannesviljelmillä, Rantakari kertoo ja muistuttaa, että Suomessa on myös omat haasteensa:

–Työterveystilastojen mukaan joka neljäs työntekijä on uupumisvaarassa. Se vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Myös syrjintää ja eriarvoisuutta esiintyy.

Yrityksillä on kuitenkin laajalti halu toimia vastuullisesti. Vastuu Groupin joulukuussa 2025 julkaiseman tutkimuksen mukaan 84 % pk-yrityksistä pitää vastuullisuutta tärkeänä osana liiketoimintaa. Tärkeimpiä motiiveja ovat maineen ja brändin vahvistuminen, sidosryhmien luottamuksen lisääntyminen ja riskienhallinnan parantuminen.

Globaalit ilmiöt ovat tuntuneet suomalaisyritysten arjessa esimerkiksi silloin, kun Keski-Euroopan tulvat ovat pysäyttäneet logistiikkaketjuja. Rantakari sanoo, että nyt jos koskaan tarvitaan yhteistyötä, viestintää ja käytännön tukea.

– Viestintä on merkittävä osa vastuullisuustyötä, kuten parhaiden käytäntöjen jakamista, jotta saman toimialan yritykset voivat taklata yhteisiä haasteita. Viestinnällä myös viedään vastuullisuus koko organisaatioon ja omien sidosryhmien tietoisuuteen, sillä mistä ei kerrota, siitä ei voi tietää. Vastuullisuustyössä avoimen ja luotettavan vuorovaikutuksen merkitys korostuu.